Paljon on tapahtunut viime syksystä, jolloin ensimmäisen kerran kerroin hiukan itsestäni ja perheestäni sekä roolistani perheessä. 

Pentujen koulutukseen on mennyt paljon aikaa, mutta olen minä kerennyt myös hiukan metsässä juoksemaan ja ulkoilusta nauttimaan,  joten kaikki hyvin. Parasta syksyssä oli kaikki uudet kaverit, joihin tutustuin. Meillä oli hoidossa paljon koiria ja kissojakin sekä muutama kani. Kyllä meillä oli hauskaa yhdessä, me nukuttiin, ulkoiltiin ja leikittiin paljon. 

Joulunaika meni ihanasti, lumesta nautitiin ja herkuista tietenkin myös.  Keväälle oli suuret odotukset. Sitten tulikin tuo korona, jota en kyllä ihan ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Mutta pelottavaa se on, sillä olen huomannut, että kotona käyttäydytään eritavalla nykyään. Ollaan paljon varovaisempia, eikä liikuta niin paljon muualla. No,toisaalta on tosi kiva,kun perhe on koko ajan koossa.  Olen siis ollut valppaampi meidän pienokaisten vuoksi ja kavereistakin pidän tiukemmin huolta, ettei mitään pahaa pääse sattumaan. Mummihommat hallussa!

Mutta on minulla hyviäkin uutisia; kesällä on tiedossa taas koiravauvoja ja syksyllä varmaan myös. 
Kannattaa siis seurailla meidän Facebook kanavaa ja piipahtaa katsomassa täällä sivuilla kuulumisia. Molempien pentueiden vanhemmat on ihan huippuja, joten timanttisia vauvoja tiedossa -meidän muiden timanttisten joukkoon. 

Pysykää terveinä!

​Toivoo Jilla 🐾

Moi kaikki,
Mä oon Jilla ja olen myös kunniamummo tosi monelle pienelle rottweilerin alulle. Jutuissani pohdin tätä koiran elämää koirahoitolassa,jossa jokainen päivä on seikkailu, hauska ja täynnä tapahtumia ja uusia tuttavuuksia. Seuraa siis minun mietteitäni täällä verkkosivuilla. Minun tarinani voit lukea näiltä sivuilta. 

Mutta nyt tämän blogin asiaan......

Syksy kääntyy talveen ja saan hiukan huokaista. Huurteisella ruoholla on mukavan viileää köllötellä ja muistella kesää ja syksyä, hiukan haikeana, täytyy myöntää. 

Mulla oli tosi paljon pieniä tassuja loppukesässä ja alkusyksyssä mummotettavana. Heille piti opettaa kaikki koiramaailman metkut ja vähän tavoillekin, ennen kuin he lähtivät täältä kotoa suureen maailmaan, uusiin perheisiinsä. Paljon oli tehtävää, mutta oi, se oli ihanaa. Nuo pienet palleroiset olivat niin hellyttäviä ja kun välilä piti muka olla heille yrmeänä, että uskoisivat - eihän se minuĺta meinannut onnistua. Mua tuppasi naurattamaan ihan vähän väliä. 

Oikeastaan mä nautin ihan superpaljon, kun sain jälleen hoitaa, pestä ja valvoa pieniä koiranpentuja. Ihanaa olla huolehtimassa heidän hvyinvoinnistaan. Mä oon oikea teräs-mummo,jolla on sydän sulana noiden pienten inisijöiden ja tuhisijoiden edessä. 

Nyt voin ottaa hetken rennosti ja muistella noita hassuja palleroisia. Innokkaana odotan myös kuulumisia uusista kodeista, miten heillä siellä menee.