Kesä ja syksy ja paljon pieniä tassuja

Moi kaikki,
Mä oon Jilla ja olen myös kunniamummo tosi monelle pienelle rottweilerin alulle. Jutuissani pohdin tätä koiran elämää koirahoitolassa,jossa jokainen päivä on seikkailu, hauska ja täynnä tapahtumia ja uusia tuttavuuksia. Seuraa siis minun mietteitäni täällä verkkosivuilla. Minun tarinani voit lukea näiltä sivuilta. 

Mutta nyt tämän blogin asiaan......

Syksy kääntyy talveen ja saan hiukan huokaista. Huurteisella ruoholla on mukavan viileää köllötellä ja muistella kesää ja syksyä, hiukan haikeana, täytyy myöntää. 

Mulla oli tosi paljon pieniä tassuja loppukesässä ja alkusyksyssä mummotettavana. Heille piti opettaa kaikki koiramaailman metkut ja vähän tavoillekin, ennen kuin he lähtivät täältä kotoa suureen maailmaan, uusiin perheisiinsä. Paljon oli tehtävää, mutta oi, se oli ihanaa. Nuo pienet palleroiset olivat niin hellyttäviä ja kun välilä piti muka olla heille yrmeänä, että uskoisivat - eihän se minuĺta meinannut onnistua. Mua tuppasi naurattamaan ihan vähän väliä. 

Oikeastaan mä nautin ihan superpaljon, kun sain jälleen hoitaa, pestä ja valvoa pieniä koiranpentuja. Ihanaa olla huolehtimassa heidän hvyinvoinnistaan. Mä oon oikea teräs-mummo,jolla on sydän sulana noiden pienten inisijöiden ja tuhisijoiden edessä. 

Nyt voin ottaa hetken rennosti ja muistella noita hassuja palleroisia. Innokkaana odotan myös kuulumisia uusista kodeista, miten heillä siellä menee. 

Oheisessa kuvassa opetan pennuille,
​kuinka keppiä pidellään oikeaoppisesti. 

Mulla on tästä vuosien kokemus, oon tosi hyvä.

Onneksi yksi pennuista jäi kotiin,
​Hilda on silmäteräni tällä hetkellä.